Turnauksessa työskennellessäni muistan tunteen, että Rabatin finaalin rakentamisessa oli ylimääräistä etua aiempiin versioihin verrattuna.
Mitä erottui, olivat väitteet – sosiaalisen median – että isäntä Marokko saivat viheriöitä, kun oli kyse erotuomaripäätöksistä. Siitä oli tulossa iso osa managerien ottelua edeltäviä tiedotustilaisuuksia.
Salaliittoteoriat näyttivät liittyvän Marokon jalkapalloliiton ja Afrikan jalkapalloliiton (Caf) väliseen läheiseen suhteeseen.
Marokosta on tullut afrikkalaisen jalkapallon voimavara – se isännöi säännöllisesti turnauksia, kuten Women’s Afcon, ja auttaa Cafia isännöimällä monia karsintaotteluita maille, jotka eivät voi pelata kotona.
Siellä oli kaaos, kun Senegal saapui Rabatissa finaaliin, ja kuvat pelaajista kävelemässä valtavan väkijoukon läpi – näennäisesti minimaalisella turvalla – levisivät viruksena. Senegalin jalkapalloliitto valitti siitä, että heidän alkuperäinen hotellinsa ei ollut tarpeeksi hyvä – ja että heillä ei ollut tarpeeksi lippuja faneilleen.
Tuntui melkein väistämättömältä, että kiistanalainen hetki pelin aikana johtaisi välikohtaukseen – mutta kukaan ei olisi voinut ennakoida ryhmää pelaajat kävelemässä pois kentältä kuten Senegal teki tuossa kaoottisessa päätöksessä normaaliaikaan.
Nyt mantereen kaksi parasta joukkuetta ovat ristiriidassa. Jo ennen tiistain päätöstä Senegalin pääministeri oli valittanut vankeusrangaistuksista, jotka annettiin 18:lle maasta tulleelle henkilölle, kun hänet tuomittiin huliganismista finaalissa. Monet Senegalin pelaajista puhuivat kannattajiensa puolesta.
Joukkueet kohtaavat pian uudelleen – mahdollisesti jopa seuraavassa Afcon-finaalissa – ja ihmettelet, suhteiden ollessa kaikkien aikojen alhaalla, millainen tilaisuus siitä tulee.
Erotuomari Jean-Jacques Ndala vihelsi tuon ottelun viimeisen vihellystyksen Rabatissa lähes kaksi kuukautta sitten, mutta pelin tapahtumien seuraukset vaikuttavat afrikkalaiseen jalkapalloon vielä pitkään.
Leave a Reply